Miksi perinteinen etäpääsy kasvattaa riskiä
Perinteinen VPN voi tehdä käyttäjästä verkon jäsenen, vaikka tehtävä vaatisi pääsyn vain yhteen palveluun. Riski kasvaa, jos samaan malliin yhdistyvät jaetut tunnukset, hallitsemattomat laitteet, pysyvät oikeudet ja puutteellinen lokitus.
Zero Trust -mallissa päätös sidotaan tehtävään. Pääsy voidaan rajata tiettyyn palveluun, hyväksyttyyn identiteettiin, hallittuun laitteeseen ja ennalta määritettyyn aikaan.
Vähimmäiskontrollit korkean riskin pääsylle
Kriittisen ylläpito- tai toimittajapääsyn suunnittelussa vähimmäistaso kannattaa kuvata ennen teknologiavalintaa.
- Henkilökohtainen, vahvasti todennettu identiteetti
- Tehtävään ja kohdepalveluun rajattu oikeus
- Hyväksytty laite ja tarvittavat laitevaatimukset
- Määräaikaisuus sekä selkeä myöntämis- ja poistamisprosessi
- Lokit, muutostiedot, poikkeamat ja säännöllinen oikeuskatselmus
Tee omistajuudesta näkyvä
Tekninen tiimi voi toteuttaa politiikan, mutta liiketoimintapalvelun omistajan pitää hyväksyä pääsyn tarve ja jäännösriski. Tietoturva määrittää yhteiset vaatimukset ja seuraa poikkeamia.
Kun vastuut kirjataan samaan kontrollikuvaukseen, toimittajan vaihto, henkilön poistuminen tai kiireellinen poikkeus ei jää yksittäisen ylläpitäjän muistin varaan.
Todennettava lopputulos
Hyvä toteutus pystyy vastaamaan jälkikäteen: kuka pääsi, mihin, millä ehdoin, kenen päätöksellä ja mitä tapahtui. Lisäksi sen pitää näyttää, milloin oikeus katselmoitiin tai poistettiin.
Tämä erottaa toimivan kontrollin pelkästä teknisestä yhteydestä.
